Avioliitto takkuili alunalkaenkin, joten yksinhuoltajaäidillä haasteita riitti. Tämä puolestaan johti syvempään elämäntarkoituksen etsimiseen. Oli kahdeksankymmentä luvun alkupuoli, kun ev.lut. kirkossa järjestettiin "tässä elämä" kampanja. Rukoiltiin suomalaisten heräämisen puolesta, jaettiin koteihin hengellistä kirjallisuutta, aloitettiin pienryhmätoimintaa kirkossa. Niinpä janoni hengellisiin asioihin lisääntyi samalla kun kysymyksiini sain vastauksia ko. jaetusta kirjallisuudesta. Ymmärsin, etten olisi mukana Jumalan valtakunnassa, vaan jäämässä vaivan aikaan ja samalla matkalla kadotukseen. Käsitin senkin, että suurin osa ongelmistani johtui siitä, että yritin itse olla "elämäni herra", sensijaan, että olisin ymmärtänyt luovuttaa sen "pystyvämpiin" käsiin.
Mietin, mitä muut sanoisivat, työkaverit, sukulaiset, jos luovuttaisin elämäni Jeesukselle, tulisin siis uskoon! Soitin varmuudeksi äidilleni ja kerroin tilanteen. Vakuutin, että olen siinä tilassa kuin aina ennenkin, tarkoittaen "järjissäni". Toiseksi, jos teen ratkaisun Jumalan puoleen, pysynkö uskossa. Siihen luin Raamatusta: "Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, HÄN antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, kaikille niille, jotka uskoivat Hänen nimeensä!" Uskoin tämän sanan ja istuin sänkyni laidalle ja rukoilin tähän tapaan: "Hyvä on Jeesus, haluan, että Sinä istut sydämeni valtaistuimella. Anteeksi, että olen itse hallinnut omaa elämääni ja siten tehnyt syntiä sinua ja läheisiäni vastaan. Anna minulle anteeksi ja tule sydämeeni!"
Seuraavana aamuna astioita pestessäni soi sisimmässäni laulu: "Vain yksin Jeesus Hän mulle riittävi...", ja tiesin, että se tuli Pyhästä Hengestä, joka oli tullut sisimpääni! Olin onnellinen, ymmärsin syntyneeni uudesti, sain aloittaa puhtaalta pöydältä!
Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin Hän, Jeesus, on minun Herrani ja Jumalani. Joudun toteamaan, että vaiheita on ollut, mutta Hän on uskollinen ja antanut voimansa jokaiseen päivääni, kuten on luvannutkin. "Niinkuin on päiväsi, niin on voimasi!", ja "vaikka me olemme uskottomat, on Hän uskollinen, sillä itseään kieltää Hän ei saata". Uskollinen, ikuinen, muuttumaton rakkaus Hän on!
Odotan sen autuaan toivon täyttymistä, kun saan nähdä Hänet kasvoista kasvoihin. Siihen asti pyrin täyttämään tehtävääni julistaen evankeliumin ilosanomaa: Jeesus Kristus on kuollut kaikkien edestä. "Kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, mutta Jumalan armolahja, on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, ja jokainen joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti